Kissaperheeksi kertaheitolla kissaperhe.jpg


Kissaperheeksi kertaheitolla tai toisin sanoen: eurooppalaiskissassa kaikki kissan hienot ominaisuudet tasapainossa yhdessä paketissa!

En vieläkään käsitä, miten olen tässä tilanteessa! Näin ihmettelin ääneen ajaessamme katsomaan Emma-kissavauvaa ja Helmi-emoa. Periaatteemme oli ollut: ei lemmikkejä meidän perheeseen! Ne rajoittavat matkustelua, saattavat aiheuttaa allergiaa, pahentaa astmaa, ja joka tapauksessa sottaavat ja niistä on vaivaa. Kaksi vanhinta lasta oli jo teini-käisiä ja heidän lemmikkitoiveensa olivat jo aika lailla jääneet, mutta tyttären tullessa lemmikki-ikään juttu alkoi uudelleen. Koira ei tullut kyseeseen, koska olin koirille allergisoitunut lapsuuden perheessäni, kun meillä oli lemmikkinä cockerspanieli yli 10 vuotta.

Olimme muuttaneet asumaan vanhaan maalaistaloon, jonka remontti oli käynnissä. Hiiret olivat havainneet talomme viehätysvoiman jo ennen meitä, ja niinpä ne löysivät tiensä sisään aina syksyisin sään kylmetessä ja syötävän ulkona vähentyessä. Saimme ne yleensä päätellyn pääsisääntuloväylän tuntumasta näpsiin, mutta muutamia takaiskujakin sattui... Pikku hiljaa kahden nuorimman lapsen toivomat kissat alkoivat tuntua ihan sopivalta ratkaisulta sekä lemmikki- että hiiriasiaan. Ja mitkäpä vanhaan maalaistaloon sopisivat paremmin kuin pari kissaa!

Joten tuumasta toimeen: puskaradio käyntiin, mistä löytyisi maatiaiskissan pentuja? Apulassa vierailtiin ahkeraan, luettiin kauppojen ilmoitustauluja, mutta maatiaiset tuntuivat talvella olevan todella kortilla. Rotukissoja oli tarjolla, mutta ne tuntuivat turhan erikoisilta. Meidän kissat pitäisi kauempaakin kissaksi tunnistaa ja niiden tulee käyttäytyä kuten kissoilla on aina ollut tapana!

Vihdoin Apulassa oli ilmoitus: Eurooppalaiskissan tyttöpentu Emma vapaana! Katsoimme Kassilan kissalan sivuilta Emman kuvat ja sehän näytti juuri niin ihanalta kuin kissanpennuilla on aina ollut tapana! Äiti, soita heti kasvattajalle! Lähdetään katsomaan! Meidän on pakko saada Emma!

Kuume nousi niin kovaksi lasten katsellessa Emman kuvia netistä, että hyvin pian olimme matkalla Emman lapsuuskotiin. Helmi-emo neljine pentuineen oli valloittava, mutta onneksi pennuista oli jäljellä enää Emma, joten asiaa ei tarvinnut paljon pohtia. Emma tuntui reippaan luonteensa puolesta sopivankin meille mitä parhaiten. Keskustelimme kasvattajan kanssa ja lähdimme kotiin pitämään pientä miettimistaukoa, joka johti siihen, että Emma ja Helmi varusteineen tulivat meille vielä samana iltana. Niiden mukana tuli paljon kasvattajan hyviä neuvoja ja myös hiukan hämmennystä: miten tällaisten karvapallojen kanssa oikein menetelläänkään? Miten selviämme? No, onhan vauvojenkin kanssa selvitty, ehkä tämä tästä...Kissatietoutemme oli aamulla ollut tilassa, josta se voi lähteä vain yhteen suuntaan: ylöspäin. Asioihin paneutuvina ihmisinä olemmekin sen jälkeen lukeneet kissoista kaiken käsiin saadun ja kissatietoutta on karttunut mukavasti ja sen myötä kissat ovat osoittautuneet uskomattoman upeiksi ja kiehtoviksi olennoiksi.

Emma ja Helmi asettuivat pikku hiljaa taloksi, toinen toisiaan tukien. Luonteensa puolesta äiti ja tytär osoittautuivat erilaisiksi: Helmi-emo on arka, hyvin lempeä ja harkitsevainen, kun taas Emma on reipas ja touhukas. Kissat seuraavat tarkoin toistensa touhuja, ja jos Emmaa ei vähään aikaan näy, Helmi huutelee vienolla äänellään mau...mau...Emman ulkoillessa valjaissa Helmi seuraa silmä kovana ikkunasta tyttärensä menoa niin kauan kuin tästä vain hännänpääkin näkyy. Emma taas katsoo aina, miten Helmi-äiti asioihin suhtautuu, vaikka sitten itse usein ottaakin asiaan rohkeamman kannan. Paljon ne touhuavat yhdessä ja iltaisin on hurjan leikin aika: piilosta, takaa-ajoa, juoksukilpailua, painia, ja aina välillä halitaan ja nuollaan toisenkin turkki kuntoon.

Kissojen kehitystä on ollut hieno seurata: pikku-Emman varttumista aikuisuutta kohti ja jo aikuisena meille tulleen Helmi-emon liittymistä yhä selkeämmin perheemme jäseneksi. Kissojemme sosiaalisuus perheessämme onkin kovasti edistynyt. Sylittelystä ja silittelystä meillä on kilpailua, kun ihmisiä on enemmän kuin kissoja, ja nämä lämpimät silkkiturkit jokainen tahtoisi iltaisin kainaloonsa! Helmi onkin alunperin tullut Silkkiturkin kissalasta. Se on Sillkiturkin Lumia, ja oli jo GIC meille tullessaan. Kohtutulehduksen takia Helmi jouduttiin steriloimaan aiottua varhemmin, ja se on jatkanut näyttelyuraansa ja on jo PR. Helmi on meidän ikioma kaunottaremme jota on nautinto ihailla. Äitinsä tavoin sinikilpikonna Emma, Kassilan Etevä Emäntä, on valtaisan pyöreine silmineen touhukkaana painellessaan varsinainen ilopilleri. Molemmat ovat oppineet pitämään valjasulkoilusta, jota meillä on tarkoituksena harrastaa ympäri vuoden aina ajan salliessa.

Entäs ne hiiret? Kissojemme kotiintulon jälkeen ajattelimme, ettei tainnut tulla meille hiirikissoja...mutta tulipahan todella hyvät lemmikit; Kassilassa niin hyvätapaisiksi opetetut, että tuholistalle ei ole kertynyt kuin pari lyijykynää, erittäin helppohoitoiset ja suloiset, eihän sitä nyt kaikkea voi saada yhdessä paketissa - eikä kahdessakaan. Erehdys! Meidän sulottaremme ovat osoittaneet olevansa myös täydellisiä metsästäjiä, äärimmäisen notkeita, nopeita ja tarkkoja, eivätkä niiltä välty mitkään ylimääräiset sisään tunkevat liikkuvaiset, sen enempää hiiret kuin kärpäset tai muutkaan pörriäiset. Olemme todella ylpeitä, onnellisia ja kiitollisia uusista perheenjäsenistämme ensimmäisen vajaan yhteisen vuoden ollessa täynnä ja näemme tulevaisuutemme kodikkaassa maalaistalossa tulen räiskiessä pönttöuunissa kissankehruun säestämänä...

Eurooppalaiskissojen hurmaaman perheen puolesta

Pirkko Mäenpää
Masku

Julkaistu Serry-lehdessä