Noviisieurooppalainen Sampo EUR d 22, synt. 9.9.2009

Kuva: Aila Forsten

ailalta.bmp

 

 

 

 

 

Lumihelmen kissalan vahvuuteen oli jo jonkin aikaa etsitty noviisieurooppalaiseksi siitosurokseksi tähtäävää kotikissaa, kun Apulasta löytyi talvella 2010 myynti-ilmoitus punatabbykotikissanpennusta Kullaalla. Omistajan kanssa käydyn puhelinkeskustelun perusteella pyysimme valokuvia. Ne (kuten jo muutamasta pennusta aiemminkin) lähtivät sähköpostitse kokeneemmille eurooppalaisharrastajille, joista useat ystävällisesti kommentoivat niitä, mistä kiitos! Kommentit vahvistivat ensivaikutelmaani: poika saattaa olla potentiaalinen noviisi. Usein kotikissat halutaan myydä nopeasti ensimmäiselle tarjokkaalle, mutta noviisiprojektistamme kuultuaan tämä omistaja suostui pitämään pentua alustavasti meille varattuna. Viikonlopun tultua suunnistimme tyttäreni Ailin kanssa lumisessa talvisäässä Kullaalle katsomaan pientä kissanpoikaa.

Pennun ystävällinen emäntä odotti meitä kauniin talvimaiseman keskellä. Sisälle tultuamme pennun kiinnisaaminen kesti jonkin aikaa, mutta kun siinä Ailin vikkelällä avustuksella onnistuttiin, niin pentu vaikutti säyseältä ja suostui olemaan sylissä niin, että onnistuimme tarkastelemaan sitä lähemmin. Olimme edeltävinä kuukausina tutustuneet useihin kotikissapentueisiin ja niiden monenkirjaviin kasvuolosuhteisiin. Näiden muistojen valossa olimme positiivisesti yllättyneitä, kuinka hyvin hoidettu tämä pikkuinen oli. Se oli saanut laadukasta ravintoa, ollut sisäkissana, oli kahdesti rokotettu jne. Kokonaisuus näytti olevan sen verran hyvällä tolalla, että mielestämme kannatti ottaa riski (hyväksytäänkö rekisteröitäväksi vai ei) ja ostaa pentu (=maksaa omistajalle koituneita kuluja). Vanhemmista ei tosin ollut tietoa, koska pentu oli tullut välikäden kautta Keski-Suomesta. Kuulimme kuitenkin, että pentueessa oli ollut useita punatabbyja.

Saimme hiukan aikaa sijoituskodin etsimiseen. Koska kotonamme asuu lisääntymisikäisiä naaraita, emme aikoneet asuttaa pentua meille. Niinpä rustaamaan ilmoituksia kauppojen tauluille ja Apulaan: Etsitään sijoituskotia poikakissanpennulle. Soitin myös muutamalle tutulle kissaharrastajalle tietoa levitettäväksi. Pentumme saikin sijoituskodin nopeasti. Meitä ilahdutti, että se pääsi naaraamme Emman eli Kassilan Etevän Emännän ja Pörrin eli Kassilan Captain Coffeen pojan perheeseen, joten laadukasta eurooppalaismallia olisi tarjolla kaveriksi. Perheen muistimme hyvin, kuten myös he meidät, olimmehan tavanneet Emman pentueen asioita hoitaessamme. Teimme sijoitussopimuksen yhteisen keskustelun pohjalta ja olimme tyytyväisiä molemmin puolin. Sovimme, että pennun kehittyessä suotuisasti se viedään noviisiluokkaan heti 10 kuukauden iässä. Yhtenä painavana kriteerinä nopeassa toiminnassa ovat olleet Etevän Emännän tiukat vaatimukset puolisosta; muutoin hän uhkaa valvottaa perhettämme säännöllisesti joka toinen viikko ja tarvittaessa antaa ääniviestit hajutehostein.

Pentumme sopeutui nopeasti perheeseensä ja siitä tuli perheen eurooppalaiskissan kanssa parhaat kaverit. Olen tyytyväinen siitä, että perheessään kissamme saa runsaasti lasten huomiota ja käsittelyä. Ainoana ongelmana pojan kehityksessä on ollut murrosiän merkkailu, jossa jälleen kokeneiden urostenomistajien neuvot ovat olleet tarpeen, ja erityisesti ELL Lea Pessin ammattitaito ja kissojen tuntemus, joiden avulla selvittiin murrosiän kuohuista ja nyt aikuisena kissa on täysin siisti (apua, missä lähin maalaamaton puu...!!!). Luonteeltaan se on hellä kiehnääjä, joka nauttii ihmisten huomiosta.

Mahdollinen rekisteröinti mielessä pentu nimettiin Sammoksi, edustaahan se aitoa ja alkuperäistä suomalaista kotikissatyyppiä. Jos vielä tuomarit ovat samaa mieltä, niin nimi saattaa näkyä tulevaisuudessa eurooppalaisten sukutauluissa (tosin Sampo-pojalla on vielä Etevän Emäntämme seula läpäistävänä). Tuomareiden mielipidettä varten Sampo ilmoitettiin URK:n näyttelyn noviisiluokkaan 10.7. tasan 10 kuukauden ikäisenä. Sekä Sampon perhe että Aili ja minä odotimme näyttelyä ristiriitaisin tuntein - olisiko meillä pian siitosuros vai ei? Ja jos ei, niin kuka uskaltaa kertoa sen Etevälle Emännälle, joka oli jo joutunut turvautumaan sekä ääni- että hajutehosteisiin? Etevä Emäntä on tosissaan ja mikä olisi Emännän seuraava veto, ellei puolisoa tule nopeasti?

Sampolla oli vielä yllätys hihassaan: lauantain näyttelyä edeltävänä torstaina sankarimme karkasi! Apua, emme kertoneet Emma-Emännälle, vaikka päässä jyskytti yksi ajatus: löytyykö sulhokandidaatti kunnossa/ajoissa (mennäkseen lauantaina näyttelyyn)...Torstaipäivä sisälsi nopeaa toimintaa ja dramatiikkaa, jota en kuvaile yksityiskohtaisemmin, paitsi onnellisen lopun iltahämärissä: silloin me Sampon etsijät, sen perhe, Aili ystävineen ja minä, saimme huokaista helpotuksesta, kun karkulainen ilmestyi metsiköstä naapuripihaan ja antoi emäntänsä ottaa itsensä kiinni! Se oli täysin kunnossa, sitä vaan emme tiedä, olivatko sen jalat yhtä pölkkyinä kuin etsijöidensä, jotka olivat tarponeet helteessä tähyillen ja huhuillen punaista kissaa.

Karkaamisen aiheuttamasta järkytyksestä toipuneina Aili, Sampo ja minä matkasimme 10.7. Vantaalle. Jännitti, mutta tuomarithan päättävät kuitenkin oikein, joten pää kylmänä oppimaan tästäkin tilanteesta uutta! Tuomareina olivat Hanne Sofie Sneum ja Alexey Shchukin. He olivat saaneet noviisin taustatietolomakkeen vain suomeksi, joten ensiksi minun piti kääntää se. Sneum aloitti arvostelun toteamalla ymmärtävänsä hyvin, miksi uros tuodaan noviisiluokkaan; koska siitosuroksista on pulaa ja uutta verta tarvitaan rotuun sukusiitoksen pitämiseksi tasolla, jolla rodun terveys ei kärsi. Johdannon jälkeen alkoi Sampon arviointi arvostelusetelin mukaisesti. Kaikki kohdat käytiin läpi ja Sampon todettiin sopivan rotumääritelmään. Sneumin sanoin Sampo ei ole kaikissa suhteissa hyvien kasvatettujen eurooppalaisten tasoinen, mutta hän toisti useammassa kohdassa, että se on "riittävän hyvä". Sneumin mielestä Sampolla ei ole näyttelykissan temperamenttia, mutta hän sanoi, että noviisilla ei tarvitsekaan ollakaan ja totesi, ettei Sampoa ehkä siksi kannata tuoda näyttelyihin. Sampo oli hermostunut ja murisi vähän, mutta näyttelyissä monet kissat saattavat sen tehdä, joten mielestäni Sampo ehkä siinä suhteessa käyttäytynyt paljoakaan poikkeavasti. Kehuja poika sai lihaksikkuudesta, hyvästä kunnosta, vahvasta punaisesta väristä ja kauniista kasvoista. Poskia puuttui (ikä voi tuoda lisää) ja leuanalusta tutkittiin tarkkaan: siinä on kuviokissoille usein tyypillisesti alahuulesta lähtevää valkoista, jonka Sneum sanoi Sampolla ulottuvan alemmas kuin hän toivoisi, mutta olevan rotumääritelmän rajoissa. Tabbykuvio ei ole huippuluokkaa. Loppupäätelmänä hän sanoi, että "Sampo rekisteröidään eurooppalaiseksi ja sitä voidaan käyttää siitokseen". Hän myös neuvoi, että yhtä urosta ei pidä koskaan käyttää kovin monelle naaraalle, vaan harkiten. Sneumin arvostelua oli ilo kuunnella, sillä se osoitti syvällistä ymmärrystä jalostuksesta, sekä sen ongelmista että mahdollisuuksista. Sampon arvosteluseteliin sen sijaan oli kirjattu asiat hyvin niukasti, lähinnä kussakin kohdassa luki OK.

Siispä meillä on noviisieurooppalainen siitosuros! Yli vuoden kestänyt etsintä johti kuin johtikin Lumihelmen kissalan mission tuoda lisää geneettistä variaatiota rotuumme yhden askeleen lähemmäksi! URK:lta Sampo sai näyttelyn päätteeksi palkintojenjaon yhteydessä palkinnon: noviisiruusukkeen ja lelun, mikä oli hieno, ilahduttava ele. Monet kissojen ystävät tiesivät noviisihaaveestamme ja lähettivät onnitteluja tai onnittelivat paikan päällä. Haluankin tässä yhteydessä kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet noviisietsinnän aikana! Etsintä on nyt tauolla, mutta mahdollisesti käynnistyy tarpeen mukaan uudelleen.

Sampo on esittäytynyt Kassilan Etevälle Emännälle, joka lopetti uhittelunsa ja harkitsee asiaa. Hän on luvannut ilmoittaa syksymmällä, kelpuuttaako Sampon. Mikäli Sampo pysyy kilttinä, pidämme sen leikkaamattomana jonkin aikaa, kunnes se siirtyy sijoitusperheensä omistukseen. Jos muuallakin olisi eurooppalaisneito sulhoa vailla, niin kerrottakoon vielä, että tämän sulhon veriryhmä on A. Etevä Emäntä lähettää terveisiä, että saa Sampo muuallakin käydä, sillä vaikka hän sen kelpuuttaisikin, niin hän ei rupea kollia kovin kauan katselemaan. Hänen kaltaisensa aito varsinaissuomalainen emäntä on sen verran etevä, että useimpiin hommiin hän ei apumiehiä tarvitse...

Pirkko Mäenpää, Lumihelmen kasvattaja, Masku

Kirjoitus on julkaistu Suomen Eurooppalaiskissarenkaan lehdessä Serryssä nro 3/2010.